"Jeesus-musaa mutta sitä vähän rankempaa osastoa" soittava Glass Children viritti sirkkelinsä ensimmäisen kerran virallisesti tammikuussa 2002. Sitä edelsi pitkiä ja hikisiä jamisessioita edellisenä syksynä. Kun sitten tammikuussa saatiin Heikki kadulta rumpujen taakse istumaan vakiintui bändin (vielä toistaiseksi) basistiton miehistö. Todettakoon vielä kerran että sessiobasistina toiminut Lauri ei kuulu bändiin vaan teki vain sarjan ystävänpalveluksia. (thänks män)
Musatyylistä sen verran että se on "vähä niinku Linkin Park ilman niitä levylautasia" oma keksimä määrittely on "2000-luvun asennemetalli". Jos jollakin on osuvampi määritelmä niin antaa palaa vaan. Bändin nimi on muuten tehokkaasti anastettu The Smashing Pumpkinsin biisistä Glass and the Ghost Children, mutta perustelut bändin nimelle kyllä löytyy. Tulkaa kysymään.
Lasipojat soittavat kristillistä musaa sen takia, että biisien kirjoittajat sattuvat olemaan uskoaan tunnustavia kristittyjä. Mitä sisimmässä on, sitä suu puhuu ja kädet kirjoittavat. Asenne biisien kirjoittamiseen on että tosissaan ollaan, joten naisista ja nopeista autoista ei kauheasti varmaankaan tulla tekemään biisejä. Demoa pitäs tehdä ja keikkoja heittää jos Herra suo.
Treenaillaan ahkerasti(?) ja uusia biisejä syntyy yötä päivää.